Matkalla jossain

Herralleni

Meinasin kirjoittaa fiiliksiä viime kerrasta jo ennen viikonloppua, mutta huomasin että oli aika vaikea heti jäsentää ajatuksia. Minulle jäi ihan mielettömän hyvä olo. Leijuin kyllä perjantain töissä, kävin suhteellisen kuumana… ja sitten lähdinkin jo reissuun. Se ei ainakaan helpottanut tätä ajatus-puolta, tuli aika paljon lisää mietittävää, varsinkin suhteessa seksiseura-tuttuihin. Ja nyt ainakin tuntuu että iskee varmaan melkoinen pudotus parin päivän sisällä, tänään on kotona ollut mielialat melko heitteleviä.. suoraan ilosta itkuun ja takaisin.

Meidän viime sessio oli tosiaan mulle ihana. Tunsin itseni niin alistetuksi, ja alistuneeksi. Penetraatio oli jossain määrin hieman pelottavankin tuntuista alkuun, mikä voimisti hienosti tunnetta asemastani. Mutta se ilo ja nautinto ja himo mikä tulvahti ylitse kun huomasin miten nautit…  vielä nytkin kun ajattelen sitä hetkeä tuntuu niin hyvälle. Kiimaiselle. Onnelliselle.

Pelkäsin muuten pahempaakin rangaistusta aiemmasta tottelemattomuudestani…

Ja täytyy sanoa että olen jopa kiitollinen siitä miten ensi tapaamisestamme olet kohdellut minua hyvin. Ihmisenä. Korostuu jotenkin nyt kun  viikonloppuna sen lisäksi että tutustuin ihan huippumukaviin ihmisiin, niin tulihan niihin ei-niin-mukaviinkin törmättyä… mun on jotenkin vaikea nyt pukea sanoiksi koko sitä ajatusmylläkkää mikä tämän suhteen päässäni pyörii. Mutta käytöstavat, kommunikaatiotaidot ja toisen kunnioittaminen tuntuvat olevan osalle meistä vaikeita asioita.

Viikonloppuun kuului ihanan paljon makoilua ja kuohuviiniä. Mutta tutullakaan porukalla ei ryhmäseksi kiinnostanut – en ihan hirveästi tunnu saavan vaniljasta enää mitään irti. Koin jopa kiusalliseksi ihmisten lähestymisyritykset. Ärsyttäväksi. Vaikka ihanaa miten oma itsensä tuolla saa olla, ja miten luonnollista alastomuus on. Kaipasin kyllä kovasti ikiomaa seuralaista/seuralaisia (siis sellaista jonka tuntee tosi tosi hyvin, ja joka pitäisi kädestä kiinni jos rupeaa pelottamaan liikaa), yksin liikkuminen käy tällaiselle sosiaalisesti ujolle aika raskaaksi.

Pienet piiskan jäljet sain kun tapasin Dominan, jonka kuullen satuin sanomaan että minulle ei hirveän helposti jää jälkiä. Sitä sitten koitettiin ihan kasuaalisti . Ja samalla esitteli minulle(tai siis takamukselleni) koko mukana olevan piiskausvälineistönsä. Ketjupiiska ei yllättävä kyllä oikeastaan sattunut (sanoikin ettei voi vetää sillä niin lujaa että sattuisi), mutta en tiedä oliko se juuri se mistä nuo mustelmat tulivat – painava kun on. Floggereista hän lämmitteli sellaisella köydestä tehdyllä – se ei kyllä tuntunut kuin mukavan lämpimälle. Olihan siellä sitten puisia ja nahkaisia läpsyjä ja piiskaa sun muuta. Tänään aamukahville istuessa huomasi että jotain on tehty – ei sattunut mutta melkein. Oli eka kerta kun vielä tuntienkin päästä tuntui.

Ja tänään kotiin tultua rohkaisin itseni – teki kovasti mieli leikkiä, niin avasin sitten suuni ja kysyin pitäisikö laittaa sukka makuuhuoneen ovankahvaan jos haluan rauhassa runkata… nauroi mulle?! ja ei tarvitse sukkaa vaan pitää vaan sanoa että menee runkkaamaan. Olin niin nolona. Mutta aion vain tottua.

Kun laitoin musiikkia, pääsin uppoutumaan ihan omaan pikku pumpuliin. Mietin itseasiassa viime kertaamme, ja laitoin ensimmäisenä tapin – osasin rentoutua niin että se tuntui älyttömän hyvälle. Istuin polvillani, ja sujautin dildon sisälleni. Hyvä etten lauennut siihen paikkaan. Kiusasin hetken aikaa rintojani, ratsastin dildolla, ja otin vielä S:n mukaan. Se hieman ehkä hipaisi klitoristani niin tulin. Tulin niin lujaa, ja kauan. Nyt sitten mietin, tuntuisiko seuraava sessiomme paremmalta jos pidättäytyisin. Tuntisin itseni ainakin kuuliaisemmaksi.

Mietin myös että harjoitusdildon lisäksi pitää varmaan hankkia isompi tappi. Sellainen joka pysyy helpommin sisällä.

Nyt pitänee yrittää hieman edes nukkua että jaksaa töihin. Taidan kyllä käydä hieman ylikierroksilla. Hyvää viikkoa Herralle!

  ~ narttusi ~  

“It’s hard for an educated woman to turn her head off. That’s part of the joy of being a submissive. None of the decisions are yours. When you can’t refuse anything and can’t even move, those voices in your head go silent. All you can do, and all you are permitted to do, is feel.”
― Cherise Sinclair, Dark Citadel

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s